Käsillä tekeminen on ollut minulle aina luontaista. Entisessä elämässäni en kuitenkaan uskaltanut tehdä siitä itselleni ammattia. Lukion jälkeen opiskelin restonomiksi (AMK) ja terveystieteiden maisteriksi. Sen jälkeen olen työskennellyt tutkijana yli 20 vuotta ja tehnyt sinä aikana työhön liittyvän väitöskirjan sekä työssä vaadittavan tohtorintutkinnon. Haaveista huolimatta on tuntunut mahdottomalta aloittaa täysin uusi ura varsinkaan tämän ikäisenä.
Syksyllä 2022 kaikki muuttui, kun isäni menehtyi vaikeaan sairauteen. Voimani eivät enää riittäneet vaativaan tutkijantyöhön. Toisaalta koin, että minulla ei ollut enää syytä pelätä mitään, koska olin kokenut niin pelottavan asian. Meillähän on vain tämä yksi elämä. Keväällä 2023 päätin jättää tutkijantyöni ja hakea Savon ammattiopistoon Varkauteen opiskelemaan jalometallialan artesaaniksi. Muistan ihmetelleeni ensimmäisellä kouluviikolla elokuussa, että voiko elämä tosiaan olla tällaistakin!
Pääsin heti syksyllä kokeilemaan alipainevalua. Tekniikka on kiehtonut minua lähes 20 vuotta, kun ostin työmatkalla alipainevalulla tehdyt oksa- ja kielonkukkakorvakorut. Uskomatonta, että olen nyt saanut itse oppia säilömään luonnonmateriaaleja hopeaan. Valukokeiluista sai alkunsa ensimmäinen korusarjani conservatio, joka on latinaa ja tarkoittaa säilyttämistä.
Oli heti selvää, että perustan oman yrityksen, vaikka se riskialtista onkin. Yrityksen nimellä on monta merkitystä. Kerran ajaessani Varkaudesta kotiin mieleeni tuli yhtäkkiä sana osma. Selvisi, että se tarkoittaa kalevalaisessa runoudessa ahmaa. Tuon erämaassa elävän uhanalaisen suurpedon kohtaaminen luonnossa on harvinaista, mutta minä sain kohdata pelottoman ahman muutamia vuosia sitten lähimetsässä. Se on varmasti hienoin luontokokemukseni. OSMA on myös muunnos Osmosta, joka on isäni nimi. Lisäksi OSMA sisältää kaikkien lapsuudenperheeni jäsenten etunimien alkukirjaimet.
Opin, että surusta voi syntyä jotain kaunista.
